OT-POET.filter - fin h:
fin@
Job:1:1 @ Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
fin@Job:1:2 @ Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
fin@Job:1:3 @ Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.
fin@Job:1:4 @ Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
fin@Job:1:5 @ Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta". Näin Job teki aina.
fin@Job:1:6 @ Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
fin@Job:1:7 @ Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
fin@Job:1:8 @ Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
fin@Job:1:9 @ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
fin@Job:1:10 @ Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.
fin@Job:1:11 @ Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
fin@Job:1:12 @ Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana meni pois Herran edestä.
fin@Job:1:13 @ Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,
fin@Job:1:15 @ niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
fin@Job:1:16 @ Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
fin@Job:1:17 @ Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
fin@Job:1:18 @ Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;
fin@Job:1:19 @ katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
fin@Job:1:20 @ Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.
fin@Job:1:21 @ Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."
fin@Job:1:22 @ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.
fin@Job:2:1 @ Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
fin@Job:2:2 @ Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
fin@Job:2:3 @ Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."
fin@Job:2:4 @ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
fin@Job:2:5 @ Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
fin@Job:2:6 @ Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
fin@Job:2:7 @ Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
fin@Job:2:8 @ Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
fin@Job:2:9 @ Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
fin@Job:2:10 @ Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
fin@Job:2:11 @ Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
fin@Job:2:12 @ Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
fin@Job:2:13 @ Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
fin@Job:3:7 @ Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
fin@Job:3:8 @ Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
fin@Job:3:9 @ Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
fin@Job:3:10 @ koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
fin@Job:3:11 @ Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
fin@Job:3:12 @ Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
fin@Job:3:13 @ Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
fin@Job:3:15 @ päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
fin@Job:3:16 @ tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
fin@Job:3:18 @ kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
fin@Job:3:19 @ Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
fin@Job:3:20 @ Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
fin@Job:3:22 @ jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan -
fin@Job:3:23 @ miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
fin@Job:3:24 @ Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
fin@Job:3:25 @ Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
fin@Job:3:26 @ Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
fin@Job:4:2 @ "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
fin@Job:4:3 @ Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
fin@Job:4:5 @ Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
fin@Job:4:6 @ Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
fin@Job:4:7 @ Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
fin@Job:4:8 @ Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
fin@Job:4:9 @ Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
fin@Job:4:10 @ Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
fin@Job:4:11 @ jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
fin@Job:4:13 @ kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
fin@Job:4:15 @ Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
fin@Job:4:16 @ Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
fin@Job:4:17 @ 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
fin@Job:4:18 @ Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
fin@Job:4:19 @ saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
fin@Job:4:20 @ ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
fin@Job:4:21 @ Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
fin@Job:5:1 @ "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
fin@Job:5:2 @ Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
fin@Job:5:3 @ Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
fin@Job:5:4 @ Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
fin@Job:5:5 @ Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
fin@Job:5:7 @ vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
fin@Job:5:9 @ hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
fin@Job:5:10 @ joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
fin@Job:5:11 @ että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
fin@Job:5:12 @ Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
fin@Job:5:13 @ hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
fin@Job:5:14 @ päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
fin@Job:5:15 @ Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
fin@Job:5:17 @ Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
fin@Job:5:18 @ Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
fin@Job:5:19 @ Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
fin@Job:5:20 @ Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
fin@Job:5:21 @ Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
fin@Job:5:22 @ Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
fin@Job:5:23 @ Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
fin@Job:5:24 @ Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
fin@Job:5:25 @ Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
fin@Job:5:26 @ Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
fin@Job:6:3 @ Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
fin@Job:6:4 @ Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
fin@Job:6:5 @ Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
fin@Job:6:6 @ Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
fin@Job:6:7 @ Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
fin@Job:6:10 @ Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
fin@Job:6:12 @ Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
fin@Job:6:14 @ Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
fin@Job:6:16 @ Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
fin@Job:6:17 @ auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
fin@Job:6:18 @ Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
fin@Job:6:19 @ Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
fin@Job:6:20 @ he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
fin@Job:6:21 @ Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
fin@Job:6:22 @ Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
fin@Job:6:23 @ pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
fin@Job:6:24 @ Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
fin@Job:6:25 @ Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
fin@Job:6:26 @ Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
fin@Job:6:27 @ Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
fin@Job:6:28 @ Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
fin@Job:6:29 @ Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
fin@Job:7:1 @ "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
fin@Job:7:2 @ Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
fin@Job:7:4 @ Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
fin@Job:7:5 @ Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
fin@Job:7:7 @ Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
fin@Job:7:9 @ Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.
fin@Job:7:10 @ Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
fin@Job:7:11 @ Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
fin@Job:7:12 @ Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
fin@Job:7:13 @ Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
fin@Job:7:14 @ niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
fin@Job:7:15 @ Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
fin@Job:7:16 @ Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
fin@Job:7:17 @ Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
fin@Job:7:18 @ tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
fin@Job:7:19 @ Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
fin@Job:7:20 @ Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
fin@Job:7:21 @ Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
fin@Job:8:1 @ Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
fin@Job:8:2 @ "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
fin@Job:8:3 @ Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
fin@Job:8:4 @ Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
fin@Job:8:6 @ jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
fin@Job:8:7 @ Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
fin@Job:8:8 @ Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
fin@Job:8:9 @ Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
fin@Job:8:10 @ He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
fin@Job:8:11 @ 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
fin@Job:8:12 @ Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
fin@Job:8:13 @ Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
fin@Job:8:14 @ hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
fin@Job:8:15 @ Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
fin@Job:8:16 @ Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
fin@Job:8:17 @ Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
fin@Job:8:18 @ Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
fin@Job:8:19 @ Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
fin@Job:8:20 @ Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
fin@Job:8:21 @ Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
fin@Job:8:22 @ Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
fin@Job:9:2 @ "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
fin@Job:9:3 @ Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
fin@Job:9:4 @ Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
fin@Job:9:5 @ Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
fin@Job:9:6 @ hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
fin@Job:9:7 @ hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
fin@Job:9:8 @ hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
fin@Job:9:9 @ hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
fin@Job:9:10 @ hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
fin@Job:9:11 @ Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
fin@Job:9:12 @ Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
fin@Job:9:13 @ Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
fin@Job:9:14 @ Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
fin@Job:9:16 @ Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
fin@Job:9:17 @ hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
fin@Job:9:18 @ joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
fin@Job:9:19 @ Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
fin@Job:9:20 @ Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
fin@Job:9:21 @ Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
fin@Job:9:22 @ Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
fin@Job:9:23 @ Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
fin@Job:9:24 @ Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?
fin@Job:9:26 @ ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
fin@Job:9:27 @ Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
fin@Job:9:28 @ niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
fin@Job:9:29 @ Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
fin@Job:9:30 @ Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
fin@Job:9:31 @ silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
fin@Job:9:32 @ Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
fin@Job:9:34 @ ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
fin@Job:9:35 @ silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
fin@Job:10:1 @ "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
fin@Job:10:3 @ Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
fin@Job:10:4 @ Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
fin@Job:10:5 @ Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
fin@Job:10:8 @ Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
fin@Job:10:11 @ Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
fin@Job:10:12 @ Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
fin@Job:10:15 @ Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
fin@Job:10:16 @ Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
fin@Job:10:17 @ Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
fin@Job:10:18 @ Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
fin@Job:10:19 @ Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
fin@Job:10:20 @ Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
fin@Job:10:21 @ ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
fin@Job:10:22 @ maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
fin@Job:11:2 @ "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
fin@Job:11:3 @ Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
fin@Job:11:4 @ Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
fin@Job:11:5 @ Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
fin@Job:11:6 @ ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
fin@Job:11:7 @ Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
fin@Job:11:8 @ Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?
fin@Job:11:10 @ Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
fin@Job:11:11 @ Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
fin@Job:11:12 @ Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
fin@Job:11:13 @ Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -
fin@Job:11:14 @ mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -
fin@Job:11:15 @ silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
fin@Job:11:16 @ Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
fin@Job:11:18 @ Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,
fin@Job:11:20 @ Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
fin@Job:12:3 @ Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
fin@Job:12:4 @ Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
fin@Job:12:5 @ Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
fin@Job:12:6 @ Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
fin@Job:12:8 @ tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
fin@Job:12:9 @ Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
fin@Job:12:10 @ hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
fin@Job:12:12 @ "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
fin@Job:12:13 @ "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
fin@Job:12:14 @ Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
fin@Job:12:15 @ Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
fin@Job:12:16 @ Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
fin@Job:12:17 @ Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
fin@Job:12:18 @ Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
fin@Job:12:19 @ Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
fin@Job:12:20 @ Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
fin@Job:12:21 @ Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
fin@Job:12:22 @ Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
fin@Job:12:23 @ Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
fin@Job:12:24 @ Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
fin@Job:12:25 @ He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
fin@Job:13:1 @ "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
fin@Job:13:2 @ Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
fin@Job:13:3 @ Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
fin@Job:13:4 @ Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
fin@Job:13:6 @ Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
fin@Job:13:7 @ Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
fin@Job:13:8 @ tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
fin@Job:13:9 @ Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
fin@Job:13:10 @ Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
fin@Job:13:11 @ Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
fin@Job:13:12 @ Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
fin@Job:13:13 @ Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
fin@Job:13:14 @ Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
fin@Job:13:15 @ Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
fin@Job:13:16 @ Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
fin@Job:13:17 @ Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
fin@Job:13:18 @ Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
fin@Job:13:20 @ Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä: